By Satu 
Tauno Pasanen tunnetaan yhdestä Suomen rikoshistorian synkimmistä tapauksista. Hän surmasi neljä poliisia Pihtiputaalla 7. maaliskuuta 1969. Tapaus järkytti koko maata ja muutti samalla keskustelua poliisien turvallisuudesta vaativissa hälytystehtävissä.
Pasanen oli pienviljelijä ja sekatyömies, joka eli perheensä kanssa maaseudulla. Hänen elämäänsä varjostivat taloudelliset ongelmat, runsas alkoholinkäyttö ja väkivaltainen käytös. Hänen tarinansa tuli myöhemmin tunnetuksi myös Mikko Niskasen ohjaaman Kahdeksan surmanluotia -televisiodraaman kautta.
Tauno Veikko Pasanen asui perheensä kanssa Pihtiputaan Korppisten kylässä. Hän hankki elantonsa pienviljelijänä ja erilaisissa tilapäisissä töissä. Perheen elämä oli taloudellisesti niukkaa, kuten monilla pienviljelijäperheillä tuohon aikaan.
Pasanen tunnettiin myös alkoholiongelmastaan. Päihtyneenä hän saattoi muuttua helposti aggressiiviseksi. Poliisi oli ollut hänen kanssaan tekemisissä jo ennen vuoden 1969 tragediaa, joten paikalliset viranomaiset tiesivät hänen arvaamattomasta käytöksestään.
Maaliskuun 7. päivänä vuonna 1969 Pasanen oli juonut useiden päivien ajan ja valvonut öisin. Kotona syntyi riita, jonka aikana hän käyttäytyi uhkaavasti perhettään kohtaan. Hänen vaimonsa ja poikansa pakenivat naapuriin, mistä tilanteesta ilmoitettiin poliisille.
Paikalle lähetettiin neljä poliisia: Veikko Riihimäki, Onni Saastamoinen, Pentti Turpeinen ja Mauno Poikkimäki. Poliisit tiesivät tilanteen vaaralliseksi ja ottivat mukaansa myös konepistoolin. He eivät kuitenkaan ehtineet käyttää aseitaan.
Poliisit lähestyivät taloa lumista polkua pitkin. Tauno Pasanen seurasi heidän saapumistaan talon sisältä ja avasi tulen metsästyskiväärillä. Ensimmäiset laukaukset osuivat poliiseihin heidän ollessaan vielä matkan päässä rakennuksesta.
Pasanen jatkoi ampumista myös pihalla. Kaikki neljä poliisia kuolivat. Tämän jälkeen hän jätti aseensa ulos ja meni naapuriin pyytämään, että tapahtuneesta ilmoitettaisiin nimismiehelle. Suomessa ei ole toisessa yksittäisessä virkatehtävässä kuollut yhtä monta poliisia.
Teon tarkka motiivi jäi epäselväksi. Pasasen runsas alkoholinkäyttö, valvominen, taloudelliset vaikeudet ja perheen sisäiset ongelmat muodostivat tapahtumien synkän taustan. Nämä tekijät eivät kuitenkaan yksin selitä neljän ihmisen surmaamista.
Myöhemmin esitettiin myös väitteitä siitä, että Pasanen olisi vihannut poliiseja. Hän itse kiisti tämän useissa yhteyksissä. Lopullista vastausta hänen toiminnalleen ei saatu, joten tapahtumien perimmäinen syy jäi avoimeksi.
Oikeus tuomitsi Tauno Pasasen neljän poliisin tahallisesta surmaamisesta elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. Hän suoritti tuomiotaan Riihimäen vankilassa. Hänen kerrottiin myöhemmin katuneen tekojaan ja ymmärtäneen niiden vakavuuden.
Presidentti Mauno Koivisto armahti Pasasen vuonna 1982. Hän oli tuolloin ollut vankilassa noin 12–13 vuotta. Armahdus herätti myöhemmin paljon keskustelua, etenkin Pasasen syyllistyttyä uuteen henkirikokseen.
Vapautumisen jälkeen Pasanen eli pitkään hiljaista elämää. Hän ja hänen vaimonsa Liisa erosivat, mutta he pitivät edelleen yhteyttä. Heidän tapaamisiinsa liittyi myös alkoholinkäyttöä, joka oli aiheuttanut ongelmia jo aikaisemmin.
Vuonna 1996 Pasanen kuristi entisen vaimonsa kuoliaaksi heidän yhteisen ryyppyputkensa jälkeen. Hän sai taposta seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen. Oikeuden mukaan hän oli tekohetkellä täyttä ymmärrystä vailla. Pasanen vapautui ehdonalaiseen vuonna 2000.
Mikko Niskasen ohjaama Kahdeksan surmanluotia esitettiin televisiossa vuonna 1972. Teoksen lähtökohtana olivat Pihtiputaan poliisisurmat, mutta se ei kerro Tauno Pasasen elämästä täysin sellaisena kuin se tapahtui. Draaman päähenkilön nimi on Pasi, ja Niskanen näytteli roolin itse.
Teos kuvaa pienviljelijäperheen köyhyyttä, työttömyyttä, alkoholismia ja kasvavaa epätoivoa. Sen kautta tapahtumia tarkastellaan myös maaseudun rakennemuutoksen näkökulmasta. Draamaa pidetään edelleen yhtenä suomalaisen televisiohistorian merkittävimmistä teoksista.
Elokuva nostaa vahvasti esiin ympäröivien olosuhteiden vaikutuksen päähenkilön elämään. Todellinen tapahtumasarja oli kuitenkin julmempi kuin draaman kuvaus antaa ymmärtää. Poliisimuseon aineiston mukaan osa poliiseista ammuttiin lähietäisyydeltä sen jälkeen, kun he olivat jo haavoittuneet.
Myös elokuvan nimi voi johtaa harhaan. Nimi Kahdeksan surmanluotia ei tarkoita, että todellisessa tilanteessa ammuttiin varmasti vain kahdeksan laukausta. Esitutkinta-aineiston perusteella laukauksia ammuttiin mahdollisesti ainakin kymmenen.
Tauno Pasanen pysytteli myöhempinä vuosinaan pääosin poissa julkisuudesta. Yle tavoitti hänet vuonna 2019, jolloin hän oli 85-vuotias. Hän ei halunnut antaa haastattelua, sillä hän oli luvannut lapsilleen, ettei enää käsittelisi vanhoja tapahtumia julkisesti.
Verkossa on julkaistu ristiriitaisia tietoja Pasasen mahdollisesta kuolemasta. Luotettavaa ja yksiselitteistä vahvistusta hänen kuolinajastaan ei kuitenkaan ole saatavilla. Siksi tarkkaa kuolinpäivää tai kuolinvuotta ei pidä esittää varmana tietona.
Pihtiputaan poliisisurmat vaikuttivat voimakkaasti suomalaiseen yhteiskuntaan. Tapaus herätti keskustelua poliisien koulutuksesta, varautumisesta ja turvallisuudesta aseistautuneen henkilön kohtaamisessa. Neljän poliisin kuolema jäi pysyväksi osaksi poliisin historiaa.
Tauno Pasasen nimi yhdistetään yhä Pihtiputaan tragediaan ja Kahdeksan surmanluotia -draamaan. Tapausta voidaan tarkastella rikoshistorian lisäksi sosiaalisten ongelmien kautta. Silti tapahtumien keskiössä ovat neljä poliisia, jotka menettivät henkensä tavalliseksi alkaneella työtehtävällä.
Tauno Pasanen jäi Suomen rikoshistoriaan Pihtiputaan vuoden 1969 poliisisurmien vuoksi. Neljän poliisin kuolema, Pasasen elinkautinen tuomio ja myöhempi henkirikos muodostavat poikkeuksellisen synkän tapahtumaketjun. Kahdeksan surmanluotia toi tapauksen myös osaksi suomalaista kulttuurihistoriaa, mutta draama ei kuvaa kaikkia tapahtumia täysin sellaisina kuin ne tapahtuivat. Tapausta käsiteltäessä on tärkeää muistaa erityisesti surmansa saaneet poliisit ja heidän läheisensä